... ja tuuli tuli Lontooseen viime viikon keskiviikkona. Torstaina tarvitsin jo pitkähihaisen paidan, ja nyt olen ottanut jo syystakin ja huivit käyttöön. Mikä parasta, alkaa olla hattu sää! Laitoin ja kesämekot ylähyllylle ja villahuivit ja -myssyt alemmas. Minulla on ihan suhteeton määrä tumppuja ja villamyssyjä siihen nähden, että Lontoon talvet on yleensä leutoja. Mutta koska myssyt ovat söpöjä ja enemmäkseen äidin tekemiä, yritän pitää niitä läpi talven, kaikkia vuoron perään!
Kotikatuni peittyy vaahteran lehdistä ja pihakoivu muuttuu keltaisesksi kovaa vauhtia. Kun muutin tähän asuntoon, pidin juurikin siitä, että ulkopuolella on koivu. Kuivuista Suomessakin aina seurasin vuodenaikojen vaihtumista.
Asun vanhassa, viktoriaanisessa, talossa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, joten asunto on melko vetoinen ja tuulisen ja kostean sään tuntee heti luissa ja ytimessä. Villatakki ja -sukat täytyy laittaa päälle kun tulee sisälle, vaikka ulkona kävellessä pärjää vähemmällä. Näillä hinnoilla ei lämmitystä viitsi pitää päällä ympäri vuorokauden, eikä se kunnolla makuuhuonettani lämmitäkääkään, kun taas keittiöstä tulee ihan sauna, kun se on pienempi huone. Siinä on se hyvä puoli, että pyykit kuivuu siellä nopeasti,
Kissakin on pitkästä aikaa taas sylikissa, mitä hän ei siis ole ollut pariin vuoteen, ja sillon hän mahtui vielä kämmenelle, nyt on kokoa ja painoa vähän enemmän... Mutta ainakin meillä molemmilla on lämmin!
Syksy on mielestäni paras vuodenaika. Rakastan raikasta syysilmaa, sen tuoksua, taivaan tiettyä sineä aurinkoisina päivinä.
Lupaan seuraavalla kerralla pohtia jotain muuta kuin säätä, ehkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti