Terveisiä syksyisestä Lontoosta

Lontoossa on ollut tähän asti lämmin syksy, mitä monet ovat ihmetelleet, jotkut jopa kieltäytyneet huomaasta. Sama ilmiö toistuu joka vuosi. Jos ulkona on lähes 20- astetta lämmintä, minä painelen siellä hattomassa paidassa, oli lokakuu tai ei. Toisin toimivat monet muut: toppatakit karvakauluksineen, saappaat ja kaulahuivit ovat jo katukuvassa vallalla. Päinvastoin täällä käyttäydytään sitten helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Kun tämä suomalainen vielä kulkee talvitamineissa hanskoineen ja kaulahuiveineen, brittitytöt kaivavat kaapeista minimekot ja sandaalit. Tosin, kyllähän täällä usein jo helmikuun puolessa välissä alkavat kevätkukat kukkia, toisin kuin Suomessa. 

Kun säät hellivät, eivät muut asiat niin harmita. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään harmittaisi, enemmän mietityttää, elämä. Monet ystäväni, kolmenkympin molemmin puolin, miettivät Lontoosta poismuuttoa. Lontooseen on vaikea juurtua, täällä on niin kallista rakentaa elämää. Itselläkin on käynyt mielessä takaisin Suomeen muutto, mutta sitä jo kerran yrittäneenä en ole enää valmis ottamaan sitä askelta kovinkaan helposti. Olen jo kahdesti todennut, etten voi elää omannäköistäni elämää Suomessa, kahdesti olen sieltä lähtenyt, Lontoon värikkyys, vaihtoehdot, mahdollisuudet ja ihmismassat vetävät puoleensa. Lisäksi, aina tulee mieleen sää. Pimeys, kylmyys, lumi ja jää eivät vaan sovi minulle. Lontoon imasto on enimmäkseen miellyttävä, ei edes niin sateinen kun väitetään, ja sadekin on ihan mukavaa, kunhan ei tule kotiin sisälle. Toisaalta vaakakupissa painavat Suomessa asuvat ystävät ja perhe, nyt sekin, että ketä tänne jää, jos lähimmät ja vanhimmat ystäväni täällä muuttavat pois Englannista vuoden sisällä? 

Elän muutoksen aikaa. Mihin tämä tie vie, jää nähtäväksi.