Syksy tulee Lontooseen tuulena...

... ja tuuli tuli Lontooseen viime viikon keskiviikkona. Torstaina tarvitsin jo pitkähihaisen paidan, ja nyt olen ottanut jo syystakin ja huivit käyttöön. Mikä parasta, alkaa olla hattu sää! Laitoin ja kesämekot ylähyllylle ja villahuivit ja -myssyt alemmas. Minulla on ihan suhteeton määrä tumppuja ja villamyssyjä siihen nähden, että Lontoon talvet on yleensä leutoja. Mutta koska myssyt ovat söpöjä ja enemmäkseen äidin tekemiä, yritän pitää niitä läpi talven, kaikkia vuoron perään!
Kotikatuni peittyy vaahteran lehdistä ja pihakoivu muuttuu keltaisesksi kovaa vauhtia. Kun muutin tähän asuntoon, pidin juurikin siitä, että ulkopuolella on koivu. Kuivuista Suomessakin aina seurasin vuodenaikojen vaihtumista.
Asun vanhassa, viktoriaanisessa, talossa ja ikkunat ovat yksinkertaiset, joten asunto on melko vetoinen ja tuulisen ja kostean sään tuntee heti luissa ja ytimessä. Villatakki ja -sukat täytyy laittaa päälle kun tulee sisälle, vaikka ulkona kävellessä pärjää vähemmällä. Näillä hinnoilla ei lämmitystä viitsi pitää päällä ympäri vuorokauden, eikä se kunnolla makuuhuonettani lämmitäkääkään, kun taas keittiöstä tulee ihan sauna, kun se on pienempi huone. Siinä on se hyvä puoli, että pyykit kuivuu siellä nopeasti,
Kissakin on pitkästä aikaa taas sylikissa, mitä hän ei siis ole ollut pariin vuoteen, ja sillon hän mahtui vielä kämmenelle, nyt on kokoa ja painoa vähän enemmän... Mutta ainakin meillä molemmilla on lämmin!
Syksy on mielestäni paras vuodenaika. Rakastan raikasta syysilmaa, sen tuoksua, taivaan tiettyä sineä aurinkoisina päivinä.
Lupaan seuraavalla kerralla pohtia jotain muuta kuin säätä, ehkä!

Terveisiä syksyisestä Lontoosta

Lontoossa on ollut tähän asti lämmin syksy, mitä monet ovat ihmetelleet, jotkut jopa kieltäytyneet huomaasta. Sama ilmiö toistuu joka vuosi. Jos ulkona on lähes 20- astetta lämmintä, minä painelen siellä hattomassa paidassa, oli lokakuu tai ei. Toisin toimivat monet muut: toppatakit karvakauluksineen, saappaat ja kaulahuivit ovat jo katukuvassa vallalla. Päinvastoin täällä käyttäydytään sitten helmikuussa, kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Kun tämä suomalainen vielä kulkee talvitamineissa hanskoineen ja kaulahuiveineen, brittitytöt kaivavat kaapeista minimekot ja sandaalit. Tosin, kyllähän täällä usein jo helmikuun puolessa välissä alkavat kevätkukat kukkia, toisin kuin Suomessa. 

Kun säät hellivät, eivät muut asiat niin harmita. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään harmittaisi, enemmän mietityttää, elämä. Monet ystäväni, kolmenkympin molemmin puolin, miettivät Lontoosta poismuuttoa. Lontooseen on vaikea juurtua, täällä on niin kallista rakentaa elämää. Itselläkin on käynyt mielessä takaisin Suomeen muutto, mutta sitä jo kerran yrittäneenä en ole enää valmis ottamaan sitä askelta kovinkaan helposti. Olen jo kahdesti todennut, etten voi elää omannäköistäni elämää Suomessa, kahdesti olen sieltä lähtenyt, Lontoon värikkyys, vaihtoehdot, mahdollisuudet ja ihmismassat vetävät puoleensa. Lisäksi, aina tulee mieleen sää. Pimeys, kylmyys, lumi ja jää eivät vaan sovi minulle. Lontoon imasto on enimmäkseen miellyttävä, ei edes niin sateinen kun väitetään, ja sadekin on ihan mukavaa, kunhan ei tule kotiin sisälle. Toisaalta vaakakupissa painavat Suomessa asuvat ystävät ja perhe, nyt sekin, että ketä tänne jää, jos lähimmät ja vanhimmat ystäväni täällä muuttavat pois Englannista vuoden sisällä? 

Elän muutoksen aikaa. Mihin tämä tie vie, jää nähtäväksi.