Luuletko, että tasa-arvo tai yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavoin? Olet väärässä.
Muodollinen tasa-arvo ei ole sama asia kuin mahdollisuuksien tasa-arvo. Tasa-arvo on sitä, että kaikilla, erilaisista lähtökohdista huolimatta, on yhdenvertaiset mahdollisuudet elää ja osallistua yhteiskunnassa, siinä ympäristössä, missä he elävät, opiskelevat, tekevät töitä.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat sitä, että ympäristöä mukautetaan niin, että kaikille yhteiskunnassa on mahdollisuus saavuttaa samat asiat.
Yhteiskunta ei ole neutraali. "Normaali" jonka mukaan yhteiskunta on rakennettu, ei ole pysyvä tila, siitä neuvotellaan ja sitä rakennetaan ja tuotetaan koko ajan. Muutos on normaalia, esimerkiksi erilaiset kykyjen, taitojen, pystyvyyden, iän ja ulkonäön muutokset ovat osa ihmisenä olemista koko elämämme ajan.
Vuosikausia elin itsekin siinä uskossa, että tullakseni yhdenvertaisesti muiden kanssa, minun pitäisi pyrkiä normaaliuteen, siihen, että teen kaikki asiat samanlailla kuin keskiverto, vammaton ihminen. Olin väärässä.
Vaikka mitä tekisin, minusta ei koskaan tule vammatonta. Minusta ei myöskään tule valkoista miestä, toista yhteiskunnan normia. Olen vammainen nainen, ja minun ei tarvitsekaan muuksi muuttua. Minussa ei ole mitään vikaa, ympäristössä on.
Vaikka en voi kävellä, lukea tai kirjoittaa niin nopeasti kuin muut, vaikka askeleeni horjuu, ja sorminäppäryydessäni on puutteita, pärjään ihan hyvin siinä ympäristössä, missä elän. Ulkona ja vieraissa paikoissa käytän tukena kävelykeppiä, isoissa siivouksessa, kauppareissuissa ja verhojen ripustuksissa tarvitsen apua toiselta ihmiseltä. Tämä ei ole noloa, tämä on oikein. Niille, jotka tarvitsevat tukea yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi, sitä annetaan. Ei vain torjuta syrjintää, vaan edistetään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, aina kun voimme! Yhdessä olemme ja saavutamme kaikki enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti