lauantai 18. helmikuuta 2017

Hurja alku vuodelle 2017

No huhhuh, tämä vuosi on kyllä lähtenyt vauhdilla käyntiin! Joulu meni enimmäkseen omassa seurassa, suomalaisia ja brittiläisiä jouluherkkuja nauttien sekä suomalaisia joululauluja laulellen. Aattona maistelin kinkkua ja perunalaatikkoa, joulupäivänä kalkkunaa brittiläisittäin. Ja tietenkin juustoja, hyvää viiniä ja piparkakkuja! Ja liikaa suklaata!





Vuoden vaihteessa täällä kävi vieraita sekä pohjois-Englannista, että Suomesta, joululoma tuntui todellakin lomalta omista kuvioista! Kaiken sen tohinan jälkeen iski suuri suru, kissani Brida kuoli yllättäen. Vein kissani eläinlääkärille, koska entinen pullero ei suostunut syömään juuri mitään. Luulin, että hän herkkänä kissana vaan stressasi vieraita, kuten tavallista, mutta Bridalla todettiinkin synnynnäinen munuaisvika, munuaiset olivat liian pienet ja epämuodostuneet toimimaan normaalisti. Lääkäri sanoi, että tälläiset kissat elävät normaalisti 3-5-vuotiaiksi. Mitään ei ollut tehtävissä. Sairaalasta nesteytyksestä kotiin päästyään touhukas kissani ei enää jaksanut juosta perässäni rappusia ylös ja alas ja vietimme viimeiset päivät enimmäkseen peiton alla yhdessä toisiamme lohduttaen. Edelliset kissani elivät lähemmäs 20-vuotiaiksi, joten Bridan kuolema alle 6-vuotiaana oli suuri järkytys. Hän oli perheeni Lontoossa, paras ystäväni, sielunkumppanini joka auttoi jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Lentokoneeseen sopiva kuljetuskoppa oli jo ostettu... meidän piti yhdessä muuttaa Suomeen. Mutta universumilla oli muita suunnitelmia. Onneksi löysin karvavauvani tuhkille kauniin uurnan, joka nyt kulkee mukanani mihin ikinä elämässä päädynkin.


On ollut hyvä, että olen voinut surun ja yksinäisyyden sijasta keskittyä tulevaan muuttoon. Pari laatikkoa olen jo pakannut kirjoilla ja DVDillä, tavaraa on vajaassa kahdeksassa vuodessa ehtinyt kertyä yllättävän paljon, etenkin kun luulin, että jäisin tänne loppu iäksi. No, tämä Lontoon luku elämääni alkaa olla lopuillaan, ja olen innoissani! Alun paperisota Suomessa hirvittää, mutta lento on varattu, perääntyä en voi! On mukavaa lajitella tavaraa, mitä roskiin, mikä kierrätykseen, mitä lahjoitan tutuille, mitä otan mukaan. On enimmäkseen mukava ajatella, että teen täällä asioita viimeisiä kertoja. Aikansa kutakin! Lisäksi tiedossa on vielä mukavia matkoja ja tapahtumia, vielä viimeiset vieraat Suomestakin, ennen kuin jätän tämän maan taakseni! Nyt yritän vielä keskittyä Lontoon keväästä nauttimiseen, linnut laulaa, aurinko paistaa ja kohta on aika vaihtaa kevättakkiin!